keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kaikista rakkaimmat

Tälle illalle ajattelin näpytellä vain tällaisen pehmeän nostalgia-pläjäyksen ja näyttää teille lapsuuteni ponit. Näistä poneista syttyi myöhemmin keräilyintoni My Little Ponyja kohtaan.


Takaata eteen, vasemmalta oikealle: Great Hair Ringlets, Melody, Pony Bride, Baby Liquorice, Confetti, Baby Surprise.

Näistä poneista aitoja lapsuuteni leikittyjä yksilöitä ovat vain vauvat ja Confetti. Kolme takarivin heposta äitini heitti roskiin siivousinnossaan, ja myöhemmin sitten ostin ne itselleni takaisin. Itseasiassa Ringletsiä minulla on nykyään kaksikin kappaletta, kun en raaski luopua kummastakaan!

Ringlets, Melody ja Baby Liquorice olivat aina leikeissäni perhe. Ringletsiä kutsuin tosin Laineeksi, Melodya Rokiksi ja Liquoricea tietenkin Lakuksi. Melody eli Rokki oli leikeissäni poika ja perheen isä, olihan sillä sininen harja ja jotensakin sporttinen asento. :D

Confettia kutsuin Pisaraksi, ja se oli Lakun täti, sekä Baby Surprisen eli Flyn yksinhuoltajaäiti. Fly lienee ollut ensimmäisiä englanninkielisiä sanoja, joita opin, kun on päätynyt ponin nimeksi. Hain sillä siis takaa nimenomaan verbiä "lentää" - en tiennyt, että yksinään fly tarkoittaa kärpästä.

Pony Briden nimi oli leikeissäni tietenkin Kyyhkynen tai lyhyemmin Kyyhky. Se ei kuulunut perheeseen, vaan oli yleensä prinsessa milloin missäkin pulassa. Kyyhkynen ei koskaan ollut minulle aivan yhtä rakas, kuin ponit, joille olin sepittänyt keskinäiset sukulaisuussuhteet. Sain sen vasta myöhemmin, kuin nämä muut, ehkä se vaikutti asiaan.

Tunnesiteeni näihin poneihin on niin vahva, että vielä tänäkin päivänä pidän niitä hyllyssäni vierekkäin, Rokin pää käännettynä "vaimonsa" Laineen puoleen, ja heidän "lapsensa" Laku siinä keskellä. Samoin Pisara ja Fly täytyy pitää kyljikkäin, tietenkin heti kolmen muun vieressä. Hassua, miten sentimentaaliseksi sitä voi keräilykappaleitaan kohtaan heittäytyäkään. :3

Luulenpa kuitenkin, että monen ponikeräilijän taustalta löytyy samanlaisia suuria tunteita lapsuuden suosikkileluja kohtaan, joista sitten koko homma ikäänkuin räjähtää liikkeelle. Eräs ystäväni tapaa meillä käydessään aina sanoa, että "Vitsi tää sun ponivitriini olis jollekin pikkutytölle unelmien täyttymys". No, niin se olisi ollut minullekin pienenä. ♥

4 kommenttia:

  1. Mullakin oli Confetti ja Baby Surprise lapsena :D Myöhemmin sitten lahjoitin ne ja muutkin ponini venäläiseen lastenkotiin. Mutta tarkoituksena olisi ostaa ne (ja aika paljon muitakin) takaisin.

    Itse kutsuin Confettia Strösseliksi. En muista oliko Baby Surprisella mitään vakituista nimeä, ainakin joskus sitä tuli kutsuttua ihan vaan Ilmapalloksi. Taisi se joskus olla Yllätyskin, niin kuin Agapion dubbaamissa ponipiirretyissä :D

    Ponit on kyllä ihanan nostalgisia, rakkaus niitä kohtaan on pysynyt. Ei sitä kyllä varmaan joskus 4-5-vuotiaana pikkuisena aatellut, että rakastaisi poneja edelleen sitten täysikäisenä... no, lapsuus jättää aina jotain jälkeensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että jaoit muistojasi. On oikeasti tosi kiva kuulla vähän muidenkin kokemuksia. :3

      Toivottavasti löydät Confettin ja Surprisen takaisin itsellesi! ^^

      Poista
    2. Mä oon jo yhden Confettin kirpparilla nähnyt, mutta se oli suoraan sanottuna täys baitti, etten ostanut. Mulla ei oo intoa alkaa uusia jouhia ja jännittämään, lähtiskö huulipuna ponin naamasta jollain kommervenkillä. Ostin sen sijaan pari muuta, ihan hyväkuntosta G1-ponia, joita mulla ei tosin lapsena ollut.
      Toivon mukaan jostain löytyis kohtuukuntoinen Confetti, onneks se on aika yleinen etenkin tossa shy-posessa.

      Poista
    3. Onneksi onkin! Minulle shy-pose Confetti on Se Ainoa Oikea! Leikeissäkin "Pisaralla" oli ujon asentonsa ansiosta ujo luonne. Tämä poni on vaan niin paljon söpömpi, kuin se ravaava variaationsa! :D

      Poista