Google Reader lopetetaan kesän aikana, joten ilmoitin My Little Lovelies:n Bloglovin'iin.
Seuraa blogiani täällä // Follow this blog on Bloglovin
tiistai 7. toukokuuta 2013
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Kaikista rakkaimmat
Tälle illalle ajattelin näpytellä vain tällaisen pehmeän nostalgia-pläjäyksen ja näyttää teille lapsuuteni ponit. Näistä poneista syttyi myöhemmin keräilyintoni My Little Ponyja kohtaan.
Takaata eteen, vasemmalta oikealle: Great Hair Ringlets, Melody, Pony Bride, Baby Liquorice, Confetti, Baby Surprise.
Näistä poneista aitoja lapsuuteni leikittyjä yksilöitä ovat vain vauvat ja Confetti. Kolme takarivin heposta äitini heitti roskiin siivousinnossaan, ja myöhemmin sitten ostin ne itselleni takaisin. Itseasiassa Ringletsiä minulla on nykyään kaksikin kappaletta, kun en raaski luopua kummastakaan!
Ringlets, Melody ja Baby Liquorice olivat aina leikeissäni perhe. Ringletsiä kutsuin tosin Laineeksi, Melodya Rokiksi ja Liquoricea tietenkin Lakuksi. Melody eli Rokki oli leikeissäni poika ja perheen isä, olihan sillä sininen harja ja jotensakin sporttinen asento. :D
Confettia kutsuin Pisaraksi, ja se oli Lakun täti, sekä Baby Surprisen eli Flyn yksinhuoltajaäiti. Fly lienee ollut ensimmäisiä englanninkielisiä sanoja, joita opin, kun on päätynyt ponin nimeksi. Hain sillä siis takaa nimenomaan verbiä "lentää" - en tiennyt, että yksinään fly tarkoittaa kärpästä.
Pony Briden nimi oli leikeissäni tietenkin Kyyhkynen tai lyhyemmin Kyyhky. Se ei kuulunut perheeseen, vaan oli yleensä prinsessa milloin missäkin pulassa. Kyyhkynen ei koskaan ollut minulle aivan yhtä rakas, kuin ponit, joille olin sepittänyt keskinäiset sukulaisuussuhteet. Sain sen vasta myöhemmin, kuin nämä muut, ehkä se vaikutti asiaan.
Tunnesiteeni näihin poneihin on niin vahva, että vielä tänäkin päivänä pidän niitä hyllyssäni vierekkäin, Rokin pää käännettynä "vaimonsa" Laineen puoleen, ja heidän "lapsensa" Laku siinä keskellä. Samoin Pisara ja Fly täytyy pitää kyljikkäin, tietenkin heti kolmen muun vieressä. Hassua, miten sentimentaaliseksi sitä voi keräilykappaleitaan kohtaan heittäytyäkään. :3
Luulenpa kuitenkin, että monen ponikeräilijän taustalta löytyy samanlaisia suuria tunteita lapsuuden suosikkileluja kohtaan, joista sitten koko homma ikäänkuin räjähtää liikkeelle. Eräs ystäväni tapaa meillä käydessään aina sanoa, että "Vitsi tää sun ponivitriini olis jollekin pikkutytölle unelmien täyttymys". No, niin se olisi ollut minullekin pienenä. ♥
Takaata eteen, vasemmalta oikealle: Great Hair Ringlets, Melody, Pony Bride, Baby Liquorice, Confetti, Baby Surprise.
Näistä poneista aitoja lapsuuteni leikittyjä yksilöitä ovat vain vauvat ja Confetti. Kolme takarivin heposta äitini heitti roskiin siivousinnossaan, ja myöhemmin sitten ostin ne itselleni takaisin. Itseasiassa Ringletsiä minulla on nykyään kaksikin kappaletta, kun en raaski luopua kummastakaan!
Ringlets, Melody ja Baby Liquorice olivat aina leikeissäni perhe. Ringletsiä kutsuin tosin Laineeksi, Melodya Rokiksi ja Liquoricea tietenkin Lakuksi. Melody eli Rokki oli leikeissäni poika ja perheen isä, olihan sillä sininen harja ja jotensakin sporttinen asento. :D
Confettia kutsuin Pisaraksi, ja se oli Lakun täti, sekä Baby Surprisen eli Flyn yksinhuoltajaäiti. Fly lienee ollut ensimmäisiä englanninkielisiä sanoja, joita opin, kun on päätynyt ponin nimeksi. Hain sillä siis takaa nimenomaan verbiä "lentää" - en tiennyt, että yksinään fly tarkoittaa kärpästä.
Pony Briden nimi oli leikeissäni tietenkin Kyyhkynen tai lyhyemmin Kyyhky. Se ei kuulunut perheeseen, vaan oli yleensä prinsessa milloin missäkin pulassa. Kyyhkynen ei koskaan ollut minulle aivan yhtä rakas, kuin ponit, joille olin sepittänyt keskinäiset sukulaisuussuhteet. Sain sen vasta myöhemmin, kuin nämä muut, ehkä se vaikutti asiaan.
Tunnesiteeni näihin poneihin on niin vahva, että vielä tänäkin päivänä pidän niitä hyllyssäni vierekkäin, Rokin pää käännettynä "vaimonsa" Laineen puoleen, ja heidän "lapsensa" Laku siinä keskellä. Samoin Pisara ja Fly täytyy pitää kyljikkäin, tietenkin heti kolmen muun vieressä. Hassua, miten sentimentaaliseksi sitä voi keräilykappaleitaan kohtaan heittäytyäkään. :3
Luulenpa kuitenkin, että monen ponikeräilijän taustalta löytyy samanlaisia suuria tunteita lapsuuden suosikkileluja kohtaan, joista sitten koko homma ikäänkuin räjähtää liikkeelle. Eräs ystäväni tapaa meillä käydessään aina sanoa, että "Vitsi tää sun ponivitriini olis jollekin pikkutytölle unelmien täyttymys". No, niin se olisi ollut minullekin pienenä. ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)